Merirokko on vaaleakuorinen äyriäinen, joka kiinnittyy toukkavaiheen jälkeen pysyvästi kiinteään alustaan. Laivoihin kiinnittyneenä se onkin levinnyt myös Itämerelle yhtenä ensimmäisistä vieraslajeista.

Kuva: Petra Pohjola, Metsähallitus

Rakkohauru on ruskoleviin kuuluva levälaji, joka tunnettiin aikaisemmin rakkolevänä. Se on Itämeren tärkeä avainlaji, joka tarjoaa suojan ja ravintoa lukuisille muille lajeille.

Kuva: Juuso Haapaniemi, Metsähallitus

Korvameduusa on ainoa Suomen vesillä säännöllisesti tavattava meduusalaji. Sen polttiaissolut ovat kehittyneet eläinplanktonin saalistamiseen, eivätkä ne polta ihmistä.

Kuva: Mats Westerbom, Metsähallitus

Punalevät kasvavat syvillä riutoilla ja kallioilla, missä muita leviä ei juuri enää tavata. Monet selkärangattomat syövät purppurasamettilevää, mutta levän kappaleet voivat kulkeutua suoliston läpi elävinä, mikä selittää lajin menestystä maailman merissä.

Kuva: Mats Westerbom ja Julia Nyström, Metsähallitus

Sinilevät eli syanobakteerit kuuluvat Itämeren kasviplanktoniin, vaikka ovatkin bakteereita. Tyynellä säällä sinilevät voivat muodostaa näkyviä leväkukintoja meren pinnalle. Osa sinilevistä on myrkyllisiä, minkä vuoksi kaikkiin sinileväesiintymiin tulee suhtautua varoen.

Kuva: Pirjo Ferin

Isolumme on Suomen suurikokoisin lummelaji. Se on kelluslehtinen vesikasvi ja muiden lumpeiden tavoin kokonaan myrkyllinen. Lumpeiden punakukkaiset muodot ovat Suomessa rauhoitettuja.

Kuva: Juho Lappalainen

Meriahdinparta on tummanvihreä ja tukeva viherlevä, joka kasvaa kivipinnoille kiinnittyneenä. Se viihtyy puolihämärässä ja voikin kasvaa jopa 9m syvyydessä.

Kuva: Julia Nyström, Metsähallitus

Hiekka- ja liejupohjilla viihtyvät litteät kampelat käyttävät ravinnokseen simpukoita, kilkkejä ja katkoja. Kampelan lisäksi Itämeressä elää myös samannäköinen Itämerenkampela, joka on Itämeren ensimmäinen kotiperäinen kalalaji.

Kuva: Petra Pohjola ja Annica Långnabba, Metsähallitus

Harmaahylje eli halli on Itämeren suurin ja myös runsaslukuisin hylje. Hylkeiden poikaset eli kuutit syntyvät keväällä avojäälle tai ulkoluodolle.

Kuva: Vesa Hautsalo

Sinisimpukat ovat yksi Itämeren merkittävimmistä ja yleisimmistä pohjaeläimistä. Ne elävät tiheinä yhteisöinä koviin alustoihin kiinnittyneinä. Sinisimpukat siivilöivät vedestä pieneliöitä ravinnokseen ja samalla ne puhdistavat lähiympäristönsä vettä.

Kuva: Heidi Arponen, Metsähallitus