Vieraslajeiksi kutsutaan lajeja, jotka ovat levinneet ihmisen toiminnan vaikutuksesta alkuperäiseltä esiintymisalueeltaan uudelle alueelle. Vieraslajit voivat vaarantaa paikallisten lajien ja ekosysteemin toiminnan.

Kasvien tavoin myös kasviplanktonit yhteyttävät eli tuottavat happea hiilidioksidin, veden ja auringon valon avulla. Kasviplanktonien määrä merissä ja vesissä on valtava ja ne tuottavatkin ison osan maapallon ilmakehän hapesta.

Itämeressä elää noin 2000 kasviplanktonlajia. Kasviplankton, eli keijusto, elää avovedessä, eikä sitä yleensä näe paljain silmin. Niiden yhteyttäminen luo perustan koko ravintoverkolle.

Merikotkat ovat huippupetoja, minkä vuoksi ravintoketjussa kulkevat myrkyt kertyvät niiden elimistöön. 1970-luvulla merikotkien määrä romahti. Syynä olivat tuholaisten torjunnassa käytetyt DDT ja PCB-yhdisteet, jotka aiheuttivat merikotkien munien haurastumisen, jolloin lisääntyminen ei enää onnistunut. Nykyään nämä myrkyt on kielletty Suomessa ja merikotkakanta on elpynyt.

Harmaahylje eli halli on Itämeren suurin ja myös runsaslukuisin hylje. Vuonna 2021 halleja laskettiin olevan Itämerellä noin 42 000 yksilöä. Lajia tavataan aina Perämereltä Suomenlahdelle saakka.

Avainlajit muodostavat elinympäristöjä muille lajeille tai mahdollistavat muutoin muiden lajien olemassaolon. Avainlajeja ovat mm. meriajokas ja rakkohauru, joiden kasvustot tarjoavat elinympäristön ja ravintoa lukuisille muille lajeille. Näiden lajien häviäminen tarkoittaisi, että muut eliöt ovat myös vaarassa hävitä.